Chelsean pääomasijoituskokeilu romahtaa

"Nämä eivät ole pelkästään kaupallisia yrityksiä." Näin sanoo Christian Purslow — johtaja, joka työskenteli Abramovitšin alaisuudessa Chelseassa, johti Liverpoolia ja toimi Aston Villan johdossa — kuvaillen sitä, mitä Todd Boehly ja Clearlake Capital eivät ilmeisesti ole ymmärtäneet. Hän kutsui äärimmäisen talousvetoisen pääomasijoitusomistuksen ja jalkapallon yhdistelmää "räjähdysalttiiksi cocktailiksi." Juuri nyt se räjähtää Länsi-Lontoossa.

Chelsea erotti valmentajansa tällä viikolla viiden peräkkäisen Premier League -tappion jälkeen, joista jokaisessa jäi tekemättä yhtään maalia. Kyseessä on seuran pahin putki yli vuosisadan aikana. Liam Rosenior erotettiin alle neljä kuukautta sen jälkeen, kun hän oli allekirjoittanut 6,5 vuoden sopimuksen — mikä kertoo kaiken siitä, kuinka kaoottiseksi päätöksenteko on muuttunut.

Luvut, jotka tekevät tästä todella hälyttävää

Chelsea on käyttänyt yli 1,5 miljardia puntaa rakentaakseen Englannin jalkapallohistorian kalleimman joukkueen. Seura teki 262 miljoonan punnan vuotuisen tappion ennen veroja — Premier Leaguen ennätyksen. Ja nyt se tuijottaa todellista mahdollisuutta jäädä paitsi Mestarien liigasta ensi kaudella, minkä vahvisti tiistain 3-0-tappio Brightonissa.

Tämä ei ole pelkästään arvostuskysymys. Chelsealla on jo nyt Premier Leaguen "kuuden suuren" alhaisimmat tulot ja pienin stadion tuossa ryhmässä. Poista Mestarien liigan tv-rahat ja palkintorahat, ja taloudellinen kuva muuttuu merkittävästi huonommaksi — juuri silloin, kun UEFAn säännöt kiristyvät rajoittamaan pelaajamenojen osuutta tuloista. Vähemmän tuloja tarkoittaa vähemmän liikkumavaraa kuluttaa. Vähemmän kuluttamista tarkoittaa heikompaa joukkuetta. Heikompi joukkue tarkoittaa pienempää mahdollisuutta selviytyä Eurooppaan. Kierre sulkeutuu itseensä.

Pysyäkseen UEFAn taloudellisten rajojen sisällä, pelaajien myymisestä tulee ilmeinen vipuvarsi. Mutta koko investointiteesi — syy, miksi Boehly ja Clearlake maksoivat 4,25 miljardia puntaa tästä seurasta — rakentui siihen, että Chelsea olisi pysyvä Mestarien liigan vakiovieras ja mestaruustaistelija. Et voi rakentaa sitä uudelleen, jos myyt pois pelaajat, joiden oletetaan vievän sinut sinne.

Portfoliomalli, joka kostautui

Omistajien keskeinen ajatus oli hankkia nuoria pelaajia kahdeksan vuoden tai pidemmillä sopimuksilla, käsitellen heitä kuin arvonnousevia varoja portfoliossa. Lukita arvonnousu ennen kuin se kävelee ulos ovesta vapaan siirron kautta. Teoriassa loogista. Käytännössä he valitsivat riittävän usein vääriä kohteita, jotta sillä oli merkitystä.

Mykhailo Mudryk maksoi 88 miljoonaa puntaa, flopassi johdonmukaisesti, ja on ollut pelikiellossa vuodesta 2024 lähtien kielletyn aineen käytön vuoksi. Strategia loi myös joukkueen, josta puuttui näkyvästi kokeneita johtajia — sellaisia, jotka olisivat voineet vakauttaa tilannetta, kun tulokset alkoivat laskea. Ja vaihtuvuus on ollut säälimätöntä: Chelsean joukkueen vaihtuvuus kahden viime kauden aikana ylitti kaikki muut kärkisijoja lähellä olevat seurat.

Samaan aikaan pelaajat, joihin kannattajat olivat aidosti sitoutuneet — Conor Gallagher, Noni Madueke — siirrettiin pois kirjanpidollisista syistä jalkapallollisten sijaan. Tällainen päätös syövyttää suhteen seuran ja sen fanituksen välillä nopeammin kuin tappioputket.

Chelsean fanit skandeeraavat edelleen Abramovitšin nimeä. Venäläisen johdolla seura voitti Premier Leaguen ja FA Cupin viisi kertaa kummankin ja nosti Mestarien liigan pokaalin kahdesti. Boehly-Clearlake-aikakausi on tuottanut Conference Leaguen ja Maailmanmestaruuden — pokaalit, joita katsomot pitävät jälkiajatuksina. Tämä vertailu ei ole täysin oikeudenmukainen uusille omistajille, mutta oikeudenmukaisuus ei oikeastaan ole pointti. Mielikuva on ympäristö, jossa heidän täytyy toimia.

Purslow käytti sanaa "naiivi". Se saattaa olla tarkin yksittäinen sana kuvaamaan, mitä täällä on tapahtunut. Pääomasijoitussuunnitelma — pitkän aikavälin sopimukset, rahoitusinsinööritoiminta, omaisuuserien optimointi — toimii eri tavalla, kun omaisuuserillä on mielipiteitä, agentteja ja 40 000 ihmistä katsomassa niitä joka toinen viikonloppu. Chelsean omistajat oppivat tätä oppia huomattavalla hinnalla, ja seura maksaa siitä kentällä.